Torstaina 31.3.29011
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin help0otti päivän aikana. Perjantai 31.3.2011
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet.Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Lisäksi kukkulalla asui paljon apinoita. Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vitimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
2.4.2011
Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa vuoristoon Shivapurin kansallispuistoon. Pääsimme paikalle noin yhden toista aikaan ja lähdimme kävelemään ylemmäs. Kun portaat alkoivat kaikki aolivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Paikallisia ihmisiä oli kyhännyt telttoja tasaiselle ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest. Tämä on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, kuten myös meidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti