Keskiviikko 6.4.2011
Johan oli päivällä mittaa.
Lindan, Turon ja Karin aamu alkoi Balajun koululla kone ja metallipuolen opiskelijoiden työskentelyn seuraamisella. Paikalla oli 1. ja2. luokan oppilaat. Keskustelut osaston pääopettajan kanssa oli mukavassa hengessä erittäin antoisa. Ajatuksia vaihdettiin lähinnä työturvallisuudesta ja opettajakoulutuksesta. Iltapäivällä kävimme tutustumassa paikalliseen ”rautakauppaan”. Tarkoituksena oli katsastaa sähkökoneita työturvallisuus näkökulmasta. Onnistuimme huonolla menestyksellä, koska paikallinen rautakauppa muistutti enemmänkin romukirpputoria.
Ritva, Merja ja Päivi suuntasivat kulkunsa Foward Looking järjestön toimitiloja kohti. Olimme illalla valmistelleet esityksen kosmetologiopiskelijoille. Valitettavasti emme kuitenkaan ennättäneet pitää esitystä, sillä Mr. Narayan lähti viemään meitä lastenkodille. Lupasimme kuitenkin lähettää materiaalia päästyämme kotiin.
Lastenkoti oli meille erittäin positiivinen yllätys. Lastenkoti sijaitsi Lalitpurin kaupungissa. Lastenkoti olikin sekä vanhainkoti ja lastenkoti yhdessä. Lapset olivat iloisia vierailustamme. Leikimme ja lauloimme yhdessä. Lisäksi pelasimme Muumikorteilla muistipeliä ja joimme yhdessä teetä. Vierailun päätteeksi lauloimme vielä molempien maiden kansallislaulut. Vanhukset saapuivat ”kotiin” kirkosta, juuri kun olimme lähdössä.
Lastenkoti oli todella mukava paikka ja sopii hyvin opiskelijoiden työssäoppimispaikaksi. Lastenkodilla on myös mahdollisuus majoittautumiseen. Majoitustilat olivat erittäin korkeatasoiset paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi kaikki ne työssäoppimispaikat (Freedom Center ja kuurojen naisten toimintakeskus) sijaitsevat vain muutaman korttelin päässä ko. paikasta. Kaikki opiskelijat voisivat siis majoittua samassa paikassa. Paikan (Koinonia Social Service) johtaja Tulsi Raj Maharian toivotti opiskelijat tervetulleiksi työssäoppimaan.
Yllätykseksemme olimme yhtä aikaa Kathmandussa Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ryhmän kanssa ja olimme jopa vierailleet samoissa kohteissa. Tapasimmekin toisemme iltapäivällä.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
5.-6.4.2011 Kathmandu
Maanantai 4.4.2011
Päivi, Ritva ja Merja/
Päivi, Ritva ja Merja vierailivat Lalitpur Nursing campusalueella. Vierailusta ei saatu irti yhtään mitään, toisaalta esittely kierros oli mukava samoin tapaamamme opiskelijat ja opettajat.
Iltapäivällä vierailimme Deaf Women Homissa. Järjestön tarkoituksena on opettaa kuuroille naisille kudontaa ja ompelua. Tuotemerkin nimi on Creating Hands. Järjestö on juuri saatu rekisteröityä ja noin kahden viikon kuluttua he voivat anoa tukea Foward Looking järjestöltä. Järjestön tavoitteena on ammatin hankkiminen kuuroille naisille ja koulutuksen jälkeen tavoitteena on, että naiset perustavat oman yrityksen. Totesimme ko. järjestön olevan sopiva KEVA-hankkeen top-paikkana.
Turo, Linda ja Kari/
Balaju/Putkipuolen opiskelijoille esittely rakennus työmaasta Suomessa. Paikalla noin 70 opiskelijaa. Iltapäivällä vierailtiin työssäoppimis kohteessa, entisen Balajun koulun oppilaan perustamassa yrityksessä, jossa 14 palkallista työntekijää. Matka edestakaisin kesti yhteensä melkein 4 tuntia.
Tiistai 5.4.2011
Linda V, Turo ja Kari
Päivä alkoi Eu/Suomi esittelyllä Balajun koulun oppilaille. Paikalla noin 200 oppilasta. Iltapäivällä seurattiin putkipuolen opiskelijoiden (1. ja 2.luokka) työskentelyä työsalissa. Salissa oli melkoinen käry opiskelijoiden sulatellessa muoviputkien päitä liitostyössään.
Ritva, Merja ja Päivi
Aloitimme päivän kävelemällä Forward Looking järjestöön. Järjestön toimitiloissa keskustelimme jälleen kosmetologiopiskelijoiden kanssa. Saimme tutustua muun muassa kulmakarvojen poistoon lankatekniikalla, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Lupasimme pitää seuraavan päivänä heille esitelmän kosmetologien koulutuksesta. Päivän suunnitelma oli lähteä lastenkotiin töihin, mutta Narayana oli menossa radioasemalle tekemään ohjelmaa yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Iltapäivällä vierailimme yhdessä (myös vaatetusalan opiskelijat Linda ja Sabrina olivat mukana) kashmiria työstävässä tehtaassa. Tehtaassa värjättiin, kudottiin, viimeisteltiin, pakattiin. Kohteina olivat Italia ja USA. Vierailu oli mielenkiintoinen ja tehdas vaikutti erittäin siistiltä ja toimivalta. Tehdas tuottaa 200 pashmina huivia ja villatakkia päivässä. Tuotanto määrä oli mielestämme suuri, jos meille esitellyssä toimitiloissa työskentelee 35 työntekijää päivittäin.
Illalla kävimme syömässä uusien nepalilaisten ystäviemme Shairan ja Henryn kanssa. Heiltä kuulimme ja opimme monenlaisia asioita Nepalista ja Aasian maiden kulttuureista.
Päivi, Ritva ja Merja/
Päivi, Ritva ja Merja vierailivat Lalitpur Nursing campusalueella. Vierailusta ei saatu irti yhtään mitään, toisaalta esittely kierros oli mukava samoin tapaamamme opiskelijat ja opettajat.
Iltapäivällä vierailimme Deaf Women Homissa. Järjestön tarkoituksena on opettaa kuuroille naisille kudontaa ja ompelua. Tuotemerkin nimi on Creating Hands. Järjestö on juuri saatu rekisteröityä ja noin kahden viikon kuluttua he voivat anoa tukea Foward Looking järjestöltä. Järjestön tavoitteena on ammatin hankkiminen kuuroille naisille ja koulutuksen jälkeen tavoitteena on, että naiset perustavat oman yrityksen. Totesimme ko. järjestön olevan sopiva KEVA-hankkeen top-paikkana.
Turo, Linda ja Kari/
Balaju/Putkipuolen opiskelijoille esittely rakennus työmaasta Suomessa. Paikalla noin 70 opiskelijaa. Iltapäivällä vierailtiin työssäoppimis kohteessa, entisen Balajun koulun oppilaan perustamassa yrityksessä, jossa 14 palkallista työntekijää. Matka edestakaisin kesti yhteensä melkein 4 tuntia.
Tiistai 5.4.2011
Linda V, Turo ja Kari
Päivä alkoi Eu/Suomi esittelyllä Balajun koulun oppilaille. Paikalla noin 200 oppilasta. Iltapäivällä seurattiin putkipuolen opiskelijoiden (1. ja 2.luokka) työskentelyä työsalissa. Salissa oli melkoinen käry opiskelijoiden sulatellessa muoviputkien päitä liitostyössään.
Ritva, Merja ja Päivi
Aloitimme päivän kävelemällä Forward Looking järjestöön. Järjestön toimitiloissa keskustelimme jälleen kosmetologiopiskelijoiden kanssa. Saimme tutustua muun muassa kulmakarvojen poistoon lankatekniikalla, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Lupasimme pitää seuraavan päivänä heille esitelmän kosmetologien koulutuksesta. Päivän suunnitelma oli lähteä lastenkotiin töihin, mutta Narayana oli menossa radioasemalle tekemään ohjelmaa yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Iltapäivällä vierailimme yhdessä (myös vaatetusalan opiskelijat Linda ja Sabrina olivat mukana) kashmiria työstävässä tehtaassa. Tehtaassa värjättiin, kudottiin, viimeisteltiin, pakattiin. Kohteina olivat Italia ja USA. Vierailu oli mielenkiintoinen ja tehdas vaikutti erittäin siistiltä ja toimivalta. Tehdas tuottaa 200 pashmina huivia ja villatakkia päivässä. Tuotanto määrä oli mielestämme suuri, jos meille esitellyssä toimitiloissa työskentelee 35 työntekijää päivittäin.
Illalla kävimme syömässä uusien nepalilaisten ystäviemme Shairan ja Henryn kanssa. Heiltä kuulimme ja opimme monenlaisia asioita Nepalista ja Aasian maiden kulttuureista.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
31.3-2.4. Tapahtumia
Torstaina 31.3.29011
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin help0otti päivän aikana. Perjantai 31.3.2011
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet.Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Lisäksi kukkulalla asui paljon apinoita. Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vitimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
2.4.2011
Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa vuoristoon Shivapurin kansallispuistoon. Pääsimme paikalle noin yhden toista aikaan ja lähdimme kävelemään ylemmäs. Kun portaat alkoivat kaikki aolivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Paikallisia ihmisiä oli kyhännyt telttoja tasaiselle ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest. Tämä on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, kuten myös meidän.
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin help0otti päivän aikana. Perjantai 31.3.2011
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet.Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Lisäksi kukkulalla asui paljon apinoita. Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vitimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
2.4.2011
Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa vuoristoon Shivapurin kansallispuistoon. Pääsimme paikalle noin yhden toista aikaan ja lähdimme kävelemään ylemmäs. Kun portaat alkoivat kaikki aolivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Paikallisia ihmisiä oli kyhännyt telttoja tasaiselle ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest. Tämä on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, kuten myös meidän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)