keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Keskiviikko 6.4, johan oli päivällämittaa
Keskiviikko 6.4.2011
Johan oli päivällä mittaa.
Lindan, Turon ja Karin aamu alkoi Balajun koululla kone ja metallipuolen opiskelijoiden työskentelyn seuraamisella. Paikalla oli 1. ja2. luokan oppilaat. Keskustelut osaston pääopettajan kanssa oli mukavassa hengessä erittäin antoisa. Ajatuksia vaihdettiin lähinnä työturvallisuudesta ja opettajakoulutuksesta. Iltapäivällä kävimme tutustumassa paikalliseen ”rautakauppaan”. Tarkoituksena oli katsastaa sähkökoneita työturvallisuus näkökulmasta. Onnistuimme huonolla menestyksellä, koska paikallinen rautakauppa muistutti enemmänkin romukirpputoria.
Ritva, Merja ja Päivi suuntasivat kulkunsa Foward Looking järjestön toimitiloja kohti. Olimme illalla valmistelleet esityksen kosmetologiopiskelijoille. Valitettavasti emme kuitenkaan ennättäneet pitää esitystä, sillä Mr. Narayan lähti viemään meitä lastenkodille. Lupasimme kuitenkin lähettää materiaalia päästyämme kotiin.
Lastenkoti oli meille erittäin positiivinen yllätys. Lastenkoti sijaitsi Lalitpurin kaupungissa. Lastenkoti olikin sekä vanhainkoti ja lastenkoti yhdessä. Lapset olivat iloisia vierailustamme. Leikimme ja lauloimme yhdessä. Lisäksi pelasimme Muumikorteilla muistipeliä ja joimme yhdessä teetä. Vierailun päätteeksi lauloimme vielä molempien maiden kansallislaulut. Vanhukset saapuivat ”kotiin” kirkosta, juuri kun olimme lähdössä.
Lastenkoti oli todella mukava paikka ja sopii hyvin opiskelijoiden työssäoppimispaikaksi. Lastenkodilla on myös mahdollisuus majoittautumiseen. Majoitustilat olivat erittäin korkeatasoiset paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi kaikki ne työssäoppimispaikat (Freedom Center ja kuurojen naisten toimintakeskus) sijaitsevat vain muutaman korttelin päässä ko. paikasta. Kaikki opiskelijat voisivat siis majoittua samassa paikassa. Paikan (Koinonia Social Service) johtaja Tulsi Raj Maharian toivotti opiskelijat tervetulleiksi työssäoppimaan.
Yllätykseksemme olimme yhtä aikaa Kathmandussa Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ryhmän kanssa ja olimme jopa vierailleet samoissa kohteissa. Tapasimmekin toisemme iltapäivällä.
Johan oli päivällä mittaa.
Lindan, Turon ja Karin aamu alkoi Balajun koululla kone ja metallipuolen opiskelijoiden työskentelyn seuraamisella. Paikalla oli 1. ja2. luokan oppilaat. Keskustelut osaston pääopettajan kanssa oli mukavassa hengessä erittäin antoisa. Ajatuksia vaihdettiin lähinnä työturvallisuudesta ja opettajakoulutuksesta. Iltapäivällä kävimme tutustumassa paikalliseen ”rautakauppaan”. Tarkoituksena oli katsastaa sähkökoneita työturvallisuus näkökulmasta. Onnistuimme huonolla menestyksellä, koska paikallinen rautakauppa muistutti enemmänkin romukirpputoria.
Ritva, Merja ja Päivi suuntasivat kulkunsa Foward Looking järjestön toimitiloja kohti. Olimme illalla valmistelleet esityksen kosmetologiopiskelijoille. Valitettavasti emme kuitenkaan ennättäneet pitää esitystä, sillä Mr. Narayan lähti viemään meitä lastenkodille. Lupasimme kuitenkin lähettää materiaalia päästyämme kotiin.
Lastenkoti oli meille erittäin positiivinen yllätys. Lastenkoti sijaitsi Lalitpurin kaupungissa. Lastenkoti olikin sekä vanhainkoti ja lastenkoti yhdessä. Lapset olivat iloisia vierailustamme. Leikimme ja lauloimme yhdessä. Lisäksi pelasimme Muumikorteilla muistipeliä ja joimme yhdessä teetä. Vierailun päätteeksi lauloimme vielä molempien maiden kansallislaulut. Vanhukset saapuivat ”kotiin” kirkosta, juuri kun olimme lähdössä.
Lastenkoti oli todella mukava paikka ja sopii hyvin opiskelijoiden työssäoppimispaikaksi. Lastenkodilla on myös mahdollisuus majoittautumiseen. Majoitustilat olivat erittäin korkeatasoiset paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi kaikki ne työssäoppimispaikat (Freedom Center ja kuurojen naisten toimintakeskus) sijaitsevat vain muutaman korttelin päässä ko. paikasta. Kaikki opiskelijat voisivat siis majoittua samassa paikassa. Paikan (Koinonia Social Service) johtaja Tulsi Raj Maharian toivotti opiskelijat tervetulleiksi työssäoppimaan.
Yllätykseksemme olimme yhtä aikaa Kathmandussa Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ryhmän kanssa ja olimme jopa vierailleet samoissa kohteissa. Tapasimmekin toisemme iltapäivällä.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
5.-6.4.2011 Kathmandu
Maanantai 4.4.2011
Päivi, Ritva ja Merja/
Päivi, Ritva ja Merja vierailivat Lalitpur Nursing campusalueella. Vierailusta ei saatu irti yhtään mitään, toisaalta esittely kierros oli mukava samoin tapaamamme opiskelijat ja opettajat.
Iltapäivällä vierailimme Deaf Women Homissa. Järjestön tarkoituksena on opettaa kuuroille naisille kudontaa ja ompelua. Tuotemerkin nimi on Creating Hands. Järjestö on juuri saatu rekisteröityä ja noin kahden viikon kuluttua he voivat anoa tukea Foward Looking järjestöltä. Järjestön tavoitteena on ammatin hankkiminen kuuroille naisille ja koulutuksen jälkeen tavoitteena on, että naiset perustavat oman yrityksen. Totesimme ko. järjestön olevan sopiva KEVA-hankkeen top-paikkana.
Turo, Linda ja Kari/
Balaju/Putkipuolen opiskelijoille esittely rakennus työmaasta Suomessa. Paikalla noin 70 opiskelijaa. Iltapäivällä vierailtiin työssäoppimis kohteessa, entisen Balajun koulun oppilaan perustamassa yrityksessä, jossa 14 palkallista työntekijää. Matka edestakaisin kesti yhteensä melkein 4 tuntia.
Tiistai 5.4.2011
Linda V, Turo ja Kari
Päivä alkoi Eu/Suomi esittelyllä Balajun koulun oppilaille. Paikalla noin 200 oppilasta. Iltapäivällä seurattiin putkipuolen opiskelijoiden (1. ja 2.luokka) työskentelyä työsalissa. Salissa oli melkoinen käry opiskelijoiden sulatellessa muoviputkien päitä liitostyössään.
Ritva, Merja ja Päivi
Aloitimme päivän kävelemällä Forward Looking järjestöön. Järjestön toimitiloissa keskustelimme jälleen kosmetologiopiskelijoiden kanssa. Saimme tutustua muun muassa kulmakarvojen poistoon lankatekniikalla, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Lupasimme pitää seuraavan päivänä heille esitelmän kosmetologien koulutuksesta. Päivän suunnitelma oli lähteä lastenkotiin töihin, mutta Narayana oli menossa radioasemalle tekemään ohjelmaa yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Iltapäivällä vierailimme yhdessä (myös vaatetusalan opiskelijat Linda ja Sabrina olivat mukana) kashmiria työstävässä tehtaassa. Tehtaassa värjättiin, kudottiin, viimeisteltiin, pakattiin. Kohteina olivat Italia ja USA. Vierailu oli mielenkiintoinen ja tehdas vaikutti erittäin siistiltä ja toimivalta. Tehdas tuottaa 200 pashmina huivia ja villatakkia päivässä. Tuotanto määrä oli mielestämme suuri, jos meille esitellyssä toimitiloissa työskentelee 35 työntekijää päivittäin.
Illalla kävimme syömässä uusien nepalilaisten ystäviemme Shairan ja Henryn kanssa. Heiltä kuulimme ja opimme monenlaisia asioita Nepalista ja Aasian maiden kulttuureista.
Päivi, Ritva ja Merja/
Päivi, Ritva ja Merja vierailivat Lalitpur Nursing campusalueella. Vierailusta ei saatu irti yhtään mitään, toisaalta esittely kierros oli mukava samoin tapaamamme opiskelijat ja opettajat.
Iltapäivällä vierailimme Deaf Women Homissa. Järjestön tarkoituksena on opettaa kuuroille naisille kudontaa ja ompelua. Tuotemerkin nimi on Creating Hands. Järjestö on juuri saatu rekisteröityä ja noin kahden viikon kuluttua he voivat anoa tukea Foward Looking järjestöltä. Järjestön tavoitteena on ammatin hankkiminen kuuroille naisille ja koulutuksen jälkeen tavoitteena on, että naiset perustavat oman yrityksen. Totesimme ko. järjestön olevan sopiva KEVA-hankkeen top-paikkana.
Turo, Linda ja Kari/
Balaju/Putkipuolen opiskelijoille esittely rakennus työmaasta Suomessa. Paikalla noin 70 opiskelijaa. Iltapäivällä vierailtiin työssäoppimis kohteessa, entisen Balajun koulun oppilaan perustamassa yrityksessä, jossa 14 palkallista työntekijää. Matka edestakaisin kesti yhteensä melkein 4 tuntia.
Tiistai 5.4.2011
Linda V, Turo ja Kari
Päivä alkoi Eu/Suomi esittelyllä Balajun koulun oppilaille. Paikalla noin 200 oppilasta. Iltapäivällä seurattiin putkipuolen opiskelijoiden (1. ja 2.luokka) työskentelyä työsalissa. Salissa oli melkoinen käry opiskelijoiden sulatellessa muoviputkien päitä liitostyössään.
Ritva, Merja ja Päivi
Aloitimme päivän kävelemällä Forward Looking järjestöön. Järjestön toimitiloissa keskustelimme jälleen kosmetologiopiskelijoiden kanssa. Saimme tutustua muun muassa kulmakarvojen poistoon lankatekniikalla, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Lupasimme pitää seuraavan päivänä heille esitelmän kosmetologien koulutuksesta. Päivän suunnitelma oli lähteä lastenkotiin töihin, mutta Narayana oli menossa radioasemalle tekemään ohjelmaa yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Iltapäivällä vierailimme yhdessä (myös vaatetusalan opiskelijat Linda ja Sabrina olivat mukana) kashmiria työstävässä tehtaassa. Tehtaassa värjättiin, kudottiin, viimeisteltiin, pakattiin. Kohteina olivat Italia ja USA. Vierailu oli mielenkiintoinen ja tehdas vaikutti erittäin siistiltä ja toimivalta. Tehdas tuottaa 200 pashmina huivia ja villatakkia päivässä. Tuotanto määrä oli mielestämme suuri, jos meille esitellyssä toimitiloissa työskentelee 35 työntekijää päivittäin.
Illalla kävimme syömässä uusien nepalilaisten ystäviemme Shairan ja Henryn kanssa. Heiltä kuulimme ja opimme monenlaisia asioita Nepalista ja Aasian maiden kulttuureista.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
31.3-2.4. Tapahtumia
Torstaina 31.3.29011
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin help0otti päivän aikana. Perjantai 31.3.2011
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet.Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Lisäksi kukkulalla asui paljon apinoita. Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vitimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
2.4.2011
Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa vuoristoon Shivapurin kansallispuistoon. Pääsimme paikalle noin yhden toista aikaan ja lähdimme kävelemään ylemmäs. Kun portaat alkoivat kaikki aolivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Paikallisia ihmisiä oli kyhännyt telttoja tasaiselle ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest. Tämä on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, kuten myös meidän.
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin help0otti päivän aikana. Perjantai 31.3.2011
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet.Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Lisäksi kukkulalla asui paljon apinoita. Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vitimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
2.4.2011
Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa vuoristoon Shivapurin kansallispuistoon. Pääsimme paikalle noin yhden toista aikaan ja lähdimme kävelemään ylemmäs. Kun portaat alkoivat kaikki aolivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Paikallisia ihmisiä oli kyhännyt telttoja tasaiselle ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest. Tämä on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, kuten myös meidän.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Keskiviikko 30.3.2011
Aamulla lähdimme kohti Kumbeshware Tecnical School. Kyseinen järjestö oli perustettu 1983 vähäosaisten naisten ja syrjäytyneiden lasten auttamiseen. Aluksi koulussa toimi puusepänkoulutus (2,5v) ja myöhemmin perustettiin lastenkoti. Tällä hetkellä järjestö kouluttaa neulojia(3vk) ja kutoja (4kk+työharjoittelu). Naiset pystyivät osallistumaan järjestön toimintaan tuomalla lapset päiväkotiin. Lisäksi järjestöllä oli lastenkoti, johon lapset tulivat kaduilta tai vanhemmat toivat lapset. Järjestöllä on perusopetuksen luokat 1-6, jossa oppilaita on noin 300. Emme tavanneet lapsi, koska meneillään oli koejakso ja oppilaat olivat vapaalla.
Sovimme Sabrinan ja Linda K seuraavien viikkojen työssäoppimisen sekä Winnovan väen seuraavan päivän vierailun. Kävimme katsomassa Lindan ja Sabrinan majoituksen Durbar Squaren lähistöllä (Durbar Gues House) lähellä työssäoppimispaikkaa. Majapaikka vaikutti olevan asiallinen ja kodikas seuraavat viisi viikkoa.
Vierailimme myös Living Gadness Kumar Bahal kodissa. Tämä herätti monenlaisia ajatuksia keskuudessamme. Päivän päätteeksi ajelimme Tuk-tukilla ja vierailimme Kumbeswaresta valmistuneen puusepän verstaassa.
Aamulla lähdimme kohti Kumbeshware Tecnical School. Kyseinen järjestö oli perustettu 1983 vähäosaisten naisten ja syrjäytyneiden lasten auttamiseen. Aluksi koulussa toimi puusepänkoulutus (2,5v) ja myöhemmin perustettiin lastenkoti. Tällä hetkellä järjestö kouluttaa neulojia(3vk) ja kutoja (4kk+työharjoittelu). Naiset pystyivät osallistumaan järjestön toimintaan tuomalla lapset päiväkotiin. Lisäksi järjestöllä oli lastenkoti, johon lapset tulivat kaduilta tai vanhemmat toivat lapset. Järjestöllä on perusopetuksen luokat 1-6, jossa oppilaita on noin 300. Emme tavanneet lapsi, koska meneillään oli koejakso ja oppilaat olivat vapaalla.
Sovimme Sabrinan ja Linda K seuraavien viikkojen työssäoppimisen sekä Winnovan väen seuraavan päivän vierailun. Kävimme katsomassa Lindan ja Sabrinan majoituksen Durbar Squaren lähistöllä (Durbar Gues House) lähellä työssäoppimispaikkaa. Majapaikka vaikutti olevan asiallinen ja kodikas seuraavat viisi viikkoa.
Vierailimme myös Living Gadness Kumar Bahal kodissa. Tämä herätti monenlaisia ajatuksia keskuudessamme. Päivän päätteeksi ajelimme Tuk-tukilla ja vierailimme Kumbeswaresta valmistuneen puusepän verstaassa.
Tervehdys Nepalista!
Ryhmämme Nepalissa:
Linda Vehmasto, rakennusalan opiskelija Winnova
Turo Sakari, rakennusalan opiskelija Winnovasta
Kari Ruuhilahti, rakennusalan opettaja Winnovasta
Linda Kivi, artesaaniopiskelija (vaatetusala), Omniasta
Ritva Airaksinen, lähihoitajaop0iskelija Pieksämäeltä
Merja Reunanen, hoitotyön opettaja Pieksämäeltä
Päivi Kukkonen, hoitotyön opettaja Ylivieska
Lauantai 26.3.2011 Saapuminen Nepaliin
Saavuimme Kathmanduhan lauantainen iltapäivällä noin klo. 15.00. Olimme matkustaneet siihen mennessä noin 18 h, joten väsymys painoi jokaisen silmissä. Täyttelimme viisumianomukset kentällä, otatimme valokuvat ja odottelimme viisumijonossa noin 1,5 h. Kun vihdoin pääsimme tavaroinemme ulos, meitä oli auto odottamassa ja pääsimme hotelille majoittumaan. Liikenne oli yhtä kaaosta autoja ja moottoripyöriä tuli ja meni ja lisäksi kaikki ajoivat aivan väärällä puolella tietä. Lämmintä ulkona oli 20 astetta, olihan se ihan toista kuin Suomen pakkaset. Illalla kävimme porukalla syömässä ja uni maistui koko sakille makeasti. Balaju School of Engineering & Technology yhdyshenkilö Mr Anil Barjracharyakävi tapaamassa meitä illallisen yhteydessä vaimonsa kanssa.
Sunnuntai 27.3.2010 Tutustuminen Balaju School of Engineering & Technology
Aamiaisen yhteydessä pidimme palaverin kahden viikon ohjelmastamme.
Klo. 10.00 meitä tuli oppilaitoksen bussilla hakemaan Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta. Hän on oppilaitoksen työssäoppimisesta vastaava opettaja ja ”opintojenohjaaja”. Oppilaitoksen rehtori ja ”osastonjohtajat” olivat meitä vastassa ja saimme esittelyn oppilaitoksen toiminnasta ja sen historiasta. Tämän jälkeen kiertelimme oppilaitoksen tiloissa, varustetaso on aika lailla alkeellinen. Lounaan söimme opiskelijaravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja maukasta.
Ruokailun jälkeen kävimme keskustelua Winnovan opettajan Karin ja opiskelijoiden Lindan V ja Turon työssäoppimisjaksosta. Mr. Barjracharya lupasi käyttää koko ryhmäämme tutustumassa paikalliseen kulttuuriin seuraavien kahden viikon aikana. Kari, Linda V ja Sakari työskentelevät oppilaitoksella ja käyvät tutustumassa erilaisiin rakennustyömaihin työssäoppimisen aikana. Kari lupautui pitämään opettajille ja opiskelijoille esitelmiä erilaisista ammatillista koulutusta koskevista aiheista.
Eniten tässä vaiheessa meitä ihmetyttivät: mahdottomalta tuntuva liikenne (vasemmanpuoleinen, autoja ja moottoripyöriä tuntui olevan joka puolella) ja yleinen siisteys (tuntuu, että paikallisilla on kaksi kaatopaikkaa toinen tien oikealla ja toinen tien vasemmalla puolella).
Eniten tässä vaiheessa ihastutti: ihmisten ystävällisyys meitä kohtaan ja englanninkielen taitotaso (tuntuu, että kaikki puhuvat kohtuullisen hyvin englantia)
Maanantai 28.3.2011
Kari, Linda V ja Turo lähtivät aamulla seikkailemaan taksilla Baljun koululle. Aamupäivä meni teoriaopetuksen seuraamiseen. Sähköosaston 1.vuosikurssin opiskelijat opettelivat materiaalioppia kuten alumiinin ja kuparin ominaisuuksia ja käyttökohteita. Tämän jälkeen suoritettiin PP esitys Balajun opettaja/johtokunnalle. Aiheena suomalainen opetusjärjestelmä, ammattiosaamisen näytöt , Winnovan esittely sekä lopuksi Winnovan rakennusosaston rakennustyömaa. Esitys herätti kovasti kiinnostusta.
Ruokailuun lähdettäessä jouduimme mellakan keskelle. Oli ilmeisesti alkanut palkanmaksussa olleista epäselvyyksistä.
Opiskelijat Ritva Pieksämältä, Linda K ja Sbrina Omniasta sekä opettajat Merja Pieksämäeltä ja Päivi Ylivieskasta, lähdimme aamulla kävellen kohti Forward Looking järjestön toimistoa ja opetustiloja. Merja oli käynyt toimistolla jo edellisenä vuonna valmistelevan vierailun aikana. Hyvin löysimme perille, vaikkei kartoista paljon hyötyä täällä olekaan.
Toimistolla meidät vastaanotti järjestön toiminnanjohtaja Narayan Brd. Sign. Hän kertoi meille järjestön toiminnasta ja yhdessä suunnittelimme, missä toimipisteissä Ritvan, Merjan ja Päivin työssäoppimisjaksot toteutuvat. Palaverin jälkeen kiersimme opetustiloja ja kävimme keskusteluja kursseille tulleiden opiskelijoiden kanssa. Seurasimme tovin musiikin opiskelijoita, jotka kaikki olivat sokeita. Heidän tavoitteensa on puolen vuoden kuluttua elättää itsensä soittamalla ravintoloissa. Kävimme myös keskustelua ”radiotyön” opiskelijoiden kanssa. Osalla näistäkin opiskelijoista oli näkövamma tai jokin liikuntarajoite. Tutustuimme myös kosmetologiopiskelijoihin, jotka olivat päivittämässä ammattitaitoaan. Kosmetologiopiskelijoiden on tarkoitus perustaa yritys, jonka avaamisessa järjestö avustaa rahallisesti. Opiskelijat maksavat tämän lainan takaisin työtulojen vakiintuessa. Paalamme järjestöön töihin torstaina 31.3.
Tiistai 29.3.2011
Balajun koulun yhteyshenkilö Anil tuli hakemaan Karia, Linda Vtä ja Turoa .Päivän ohjelmassa oli tutustuminen uuden sairaalan työmaahan ja työtapoihin. Samoin tutustuminen, juuri valmistuneisiin, kerrostalo asuntoihin. Tämän kohteen vastuuhenkilönä toimi Anilin vaimo. Päivästä tuli erittäin antoisa sekä mielenkiintoinen.
Ritvaa, Linda Kta ja Sbrinaa, Päiviä ja Merjaa tuli aamupäivällä hakemaan Sun Shine lastekodin isän Sagarin veli vierailulle lastenkotiin. Lastenkoti saa toimintaansa tukea suomalaiselta järjestöltä Nepalin Lapset ryltä. Ennen lastenkodille menoa kävimme tutustumassa Boudanath-Temppelissä. Temppeli on pinta-alaltaan maailman suurin stupa ja se sijaitsee pari kilometriä Kathmandun keskustasta. Paikka on Tiibetin pakolaisten uskonnollinen keskus Nepalissa.
Temppelistä jatkoimme matkaa lastenkodille. Lastenkoti sijaitsee syrjässä kaupungin keskustasta. Lastenkodissa asuvat isä ja äiti sekä heidän poikansa sekä 17 sinne sijoitettua lasta. Lapset ovat iältään 8 -18 vuotiaita. He olivat erittäin avoimia ja iloisia lapsia ja nuoria. Lasten välillä vallitsi todellinen yhteenkuuluvaisuuden tunne. Lauloimme ja leikimme yhdessä sekä juttelimme Suomesta ja Nepalista sekä lasten toiveista tulevaisuuden suhteen. Lapset vaikuttivat kunnianhimoisilta ja suunnitelmat olivat monella selvillä. Suomalainen järjestö paitsi pitää yllä lastenkodin arkea myös tarjoaa lapsille mahdollisuuden kouluttautua. Lapset ja nuoret olivat iloisia tuomisistamme, lapsen ilo on parasta iloa sanotaan ja se täytyy kyllä myöntää kun heitä katseli. Lupasimme tulla vielä piipahtamaan lastenkodilla ennen kotiinlähtöämme perjantaina.
Illalla kävimme porukalla syömässä ja keskustelimme kokemuksistamme. Karia, Linda V ja Turo ihmettelivät työturvallisuuteen liittyviä ongelmia rakennustyömailla ja pohdimme yhdessä työtapaturmin määrää työmailla. Lastenkodilla käyneet kerroimme omia kokemuksiamme ja ennen kaikkea siitä tunteesta, joita lastenkodin lasten ystävällisyys ja eloisuus meissä herätti. Joku on joskus sanonut, että ainut asia maailmassa joka kaikkialla on samanlainen on lapsen kasvu ja kehitys ja heidän taitonsa olla omana itsenään läsnä paikassa kuin paikassa. Kaikkialla maailmassa pieni poika kiinnostuu autoista ja tytöissä herättää kiinnostusta laukut, korut sekä kauniita vaatteet. Näin näkyi tänäänkin käyvän.
Linda Vehmasto, rakennusalan opiskelija Winnova
Turo Sakari, rakennusalan opiskelija Winnovasta
Kari Ruuhilahti, rakennusalan opettaja Winnovasta
Linda Kivi, artesaaniopiskelija (vaatetusala), Omniasta
Ritva Airaksinen, lähihoitajaop0iskelija Pieksämäeltä
Merja Reunanen, hoitotyön opettaja Pieksämäeltä
Päivi Kukkonen, hoitotyön opettaja Ylivieska
Lauantai 26.3.2011 Saapuminen Nepaliin
Saavuimme Kathmanduhan lauantainen iltapäivällä noin klo. 15.00. Olimme matkustaneet siihen mennessä noin 18 h, joten väsymys painoi jokaisen silmissä. Täyttelimme viisumianomukset kentällä, otatimme valokuvat ja odottelimme viisumijonossa noin 1,5 h. Kun vihdoin pääsimme tavaroinemme ulos, meitä oli auto odottamassa ja pääsimme hotelille majoittumaan. Liikenne oli yhtä kaaosta autoja ja moottoripyöriä tuli ja meni ja lisäksi kaikki ajoivat aivan väärällä puolella tietä. Lämmintä ulkona oli 20 astetta, olihan se ihan toista kuin Suomen pakkaset. Illalla kävimme porukalla syömässä ja uni maistui koko sakille makeasti. Balaju School of Engineering & Technology yhdyshenkilö Mr Anil Barjracharyakävi tapaamassa meitä illallisen yhteydessä vaimonsa kanssa.
Sunnuntai 27.3.2010 Tutustuminen Balaju School of Engineering & Technology
Aamiaisen yhteydessä pidimme palaverin kahden viikon ohjelmastamme.
Klo. 10.00 meitä tuli oppilaitoksen bussilla hakemaan Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta. Hän on oppilaitoksen työssäoppimisesta vastaava opettaja ja ”opintojenohjaaja”. Oppilaitoksen rehtori ja ”osastonjohtajat” olivat meitä vastassa ja saimme esittelyn oppilaitoksen toiminnasta ja sen historiasta. Tämän jälkeen kiertelimme oppilaitoksen tiloissa, varustetaso on aika lailla alkeellinen. Lounaan söimme opiskelijaravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja maukasta.
Ruokailun jälkeen kävimme keskustelua Winnovan opettajan Karin ja opiskelijoiden Lindan V ja Turon työssäoppimisjaksosta. Mr. Barjracharya lupasi käyttää koko ryhmäämme tutustumassa paikalliseen kulttuuriin seuraavien kahden viikon aikana. Kari, Linda V ja Sakari työskentelevät oppilaitoksella ja käyvät tutustumassa erilaisiin rakennustyömaihin työssäoppimisen aikana. Kari lupautui pitämään opettajille ja opiskelijoille esitelmiä erilaisista ammatillista koulutusta koskevista aiheista.
Eniten tässä vaiheessa meitä ihmetyttivät: mahdottomalta tuntuva liikenne (vasemmanpuoleinen, autoja ja moottoripyöriä tuntui olevan joka puolella) ja yleinen siisteys (tuntuu, että paikallisilla on kaksi kaatopaikkaa toinen tien oikealla ja toinen tien vasemmalla puolella).
Eniten tässä vaiheessa ihastutti: ihmisten ystävällisyys meitä kohtaan ja englanninkielen taitotaso (tuntuu, että kaikki puhuvat kohtuullisen hyvin englantia)
Maanantai 28.3.2011
Kari, Linda V ja Turo lähtivät aamulla seikkailemaan taksilla Baljun koululle. Aamupäivä meni teoriaopetuksen seuraamiseen. Sähköosaston 1.vuosikurssin opiskelijat opettelivat materiaalioppia kuten alumiinin ja kuparin ominaisuuksia ja käyttökohteita. Tämän jälkeen suoritettiin PP esitys Balajun opettaja/johtokunnalle. Aiheena suomalainen opetusjärjestelmä, ammattiosaamisen näytöt , Winnovan esittely sekä lopuksi Winnovan rakennusosaston rakennustyömaa. Esitys herätti kovasti kiinnostusta.
Ruokailuun lähdettäessä jouduimme mellakan keskelle. Oli ilmeisesti alkanut palkanmaksussa olleista epäselvyyksistä.
Opiskelijat Ritva Pieksämältä, Linda K ja Sbrina Omniasta sekä opettajat Merja Pieksämäeltä ja Päivi Ylivieskasta, lähdimme aamulla kävellen kohti Forward Looking järjestön toimistoa ja opetustiloja. Merja oli käynyt toimistolla jo edellisenä vuonna valmistelevan vierailun aikana. Hyvin löysimme perille, vaikkei kartoista paljon hyötyä täällä olekaan.
Toimistolla meidät vastaanotti järjestön toiminnanjohtaja Narayan Brd. Sign. Hän kertoi meille järjestön toiminnasta ja yhdessä suunnittelimme, missä toimipisteissä Ritvan, Merjan ja Päivin työssäoppimisjaksot toteutuvat. Palaverin jälkeen kiersimme opetustiloja ja kävimme keskusteluja kursseille tulleiden opiskelijoiden kanssa. Seurasimme tovin musiikin opiskelijoita, jotka kaikki olivat sokeita. Heidän tavoitteensa on puolen vuoden kuluttua elättää itsensä soittamalla ravintoloissa. Kävimme myös keskustelua ”radiotyön” opiskelijoiden kanssa. Osalla näistäkin opiskelijoista oli näkövamma tai jokin liikuntarajoite. Tutustuimme myös kosmetologiopiskelijoihin, jotka olivat päivittämässä ammattitaitoaan. Kosmetologiopiskelijoiden on tarkoitus perustaa yritys, jonka avaamisessa järjestö avustaa rahallisesti. Opiskelijat maksavat tämän lainan takaisin työtulojen vakiintuessa. Paalamme järjestöön töihin torstaina 31.3.
Tiistai 29.3.2011
Balajun koulun yhteyshenkilö Anil tuli hakemaan Karia, Linda Vtä ja Turoa .Päivän ohjelmassa oli tutustuminen uuden sairaalan työmaahan ja työtapoihin. Samoin tutustuminen, juuri valmistuneisiin, kerrostalo asuntoihin. Tämän kohteen vastuuhenkilönä toimi Anilin vaimo. Päivästä tuli erittäin antoisa sekä mielenkiintoinen.
Ritvaa, Linda Kta ja Sbrinaa, Päiviä ja Merjaa tuli aamupäivällä hakemaan Sun Shine lastekodin isän Sagarin veli vierailulle lastenkotiin. Lastenkoti saa toimintaansa tukea suomalaiselta järjestöltä Nepalin Lapset ryltä. Ennen lastenkodille menoa kävimme tutustumassa Boudanath-Temppelissä. Temppeli on pinta-alaltaan maailman suurin stupa ja se sijaitsee pari kilometriä Kathmandun keskustasta. Paikka on Tiibetin pakolaisten uskonnollinen keskus Nepalissa.
Temppelistä jatkoimme matkaa lastenkodille. Lastenkoti sijaitsee syrjässä kaupungin keskustasta. Lastenkodissa asuvat isä ja äiti sekä heidän poikansa sekä 17 sinne sijoitettua lasta. Lapset ovat iältään 8 -18 vuotiaita. He olivat erittäin avoimia ja iloisia lapsia ja nuoria. Lasten välillä vallitsi todellinen yhteenkuuluvaisuuden tunne. Lauloimme ja leikimme yhdessä sekä juttelimme Suomesta ja Nepalista sekä lasten toiveista tulevaisuuden suhteen. Lapset vaikuttivat kunnianhimoisilta ja suunnitelmat olivat monella selvillä. Suomalainen järjestö paitsi pitää yllä lastenkodin arkea myös tarjoaa lapsille mahdollisuuden kouluttautua. Lapset ja nuoret olivat iloisia tuomisistamme, lapsen ilo on parasta iloa sanotaan ja se täytyy kyllä myöntää kun heitä katseli. Lupasimme tulla vielä piipahtamaan lastenkodilla ennen kotiinlähtöämme perjantaina.
Illalla kävimme porukalla syömässä ja keskustelimme kokemuksistamme. Karia, Linda V ja Turo ihmettelivät työturvallisuuteen liittyviä ongelmia rakennustyömailla ja pohdimme yhdessä työtapaturmin määrää työmailla. Lastenkodilla käyneet kerroimme omia kokemuksiamme ja ennen kaikkea siitä tunteesta, joita lastenkodin lasten ystävällisyys ja eloisuus meissä herätti. Joku on joskus sanonut, että ainut asia maailmassa joka kaikkialla on samanlainen on lapsen kasvu ja kehitys ja heidän taitonsa olla omana itsenään läsnä paikassa kuin paikassa. Kaikkialla maailmassa pieni poika kiinnostuu autoista ja tytöissä herättää kiinnostusta laukut, korut sekä kauniita vaatteet. Näin näkyi tänäänkin käyvän.
torstai 24. maaliskuuta 2011
Hei,
kirjoitan nyt tähän blogiin ensimmäistä kertaa! Tansanian matka on näköpiirissä 12.4. - 22.4.2011. Viisumihakemus Ruotsin konsulaatista on vetämässä Suomen matkatoimiston kautta. Hieman tuntui epäilyttävältä laittaa oma ainokainen passi postietttavaksi Ruotsiin asti. perhosia (vai moskiittoja?) alkaa lennellä mahassa lähtöpäivän lähestyessä.
kirjoitan nyt tähän blogiin ensimmäistä kertaa! Tansanian matka on näköpiirissä 12.4. - 22.4.2011. Viisumihakemus Ruotsin konsulaatista on vetämässä Suomen matkatoimiston kautta. Hieman tuntui epäilyttävältä laittaa oma ainokainen passi postietttavaksi Ruotsiin asti. perhosia (vai moskiittoja?) alkaa lennellä mahassa lähtöpäivän lähestyessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)